Penni kerrallaan perhettä kohti

Ennen mun peliongelmaa, olin tottunut pitämään meidän taloutta pystyssä. Miehellä oli reilusti ulosottovelkaa, työt vasta alkaneet ja elämä vähän rempallaan. Mulla oli luottotiedot ja kaikki asiat kunnossa. Maksoin laskut, ostin uuden sohvan ja telkkarin ja muutettiin isompaan asuntoon. Vähitellen mies alkoi tienata paremmin ja alettiin jakamaan laskut. Meillä ei ole koskaan jaettu tarkasti 50/50 laskuja vaan tyylillä ”maksa sinä puhelinlasku niin mä maksan sähkön” ja tilanteesta riippuen aina vähän miten sattuu, vuokra on ainut mitä ollaan edes mietitty, että mitä se jaettu osuus on. Koen paljon syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta nyt, kun en pysty enään hoitamaan osuuttani. Kerran sanoin miehelle itkua pidellen, että kiitos kun jaksat maksaa laskuja, kun mä oon niin surkeesti hoitanut asiani. Että anteeksi kun joudut elättämään mua. Miehen vastaus on jäänyt mieleen: Tottakai mä maksan laskuja kun pystyn, niinhän säkin maksoit kun mä en pystynyt. Ihana mies<3  Olen onn

Aion seuraavasta palkasta alkaa pitää kirjaa mihin rahaa menee ja tarkemmin seurata meidän taloutta. Olen myös pyytänyt miestä ottamaan edes mulle kuitit jos ei hän itse ole kiinnostunut asiasta pitämään kirjaa. Jonkun näköinen vertailupohja olisi kuitenkin kiva joten selasin tänään alkuvuoden tilitietoja ja laskin vähän summia sieltä. En millään jaksa laskea kaikkia osa-alueita joten keskityin nyt näihin; PALKAT: n. 2400e -Mulla on palkkapäivä aina kuun lopussa, joten oon nyt laskenut 31.12.2018 alkaen jotta saan kolmen palkan summan. MAKSETUT LASKUT: n. 840e -Näihin en ole laskenut luottokorttilaskuja, koska niistä ainoastaan korko menee maksuun kun loppujen lopuksi kuitenkin käytän tililtä sinne tulleen osuuden. PELIRAHAT: n.660e -Pelirahoihin on laskettu ainoastaan kortilta panostetut pelit. Käytän jonkin verran myös käteistä joten oikea summa on vielä suurempi. En ole myöskään vähentänyt kotiutettuja summia tästä, koska kyse ei ole nyt siitä, paljon olen voittanut tai hä

Perjantaina pelasin taas. Välillä olin voitolla, välillä reilusti häviöllä ja poistuin kun tilanne oli -30e. Tämä on mun mittakaavassa vähän.  Huomasinkin ajattelevani, että no onneksi näin vähän ja eihän tämä nyt ole niin paha. Mutta kun olin jo pelannut itseni n. -100e tilanteeseen. Se että kävi tuuri ja sain osan takasin (ja osasin vielä poistua siinä vaiheessa paikalta) ei poista sitä, että homma oli lähtenyt taas käsistä. Täytyy vaan tsempata ja yrittää parhaansa mukaan olla pelaamatta.  On kulunut 10 päivää siitä, kun totesin yhden pelikerran  jälkeen, että nyt tän on loputtava. Otan siis erävoittona sen, että näistä päivistä  8/10 on pelaamattomia. Rahaa olen hävinnyt yhteensä 40e. Onnistumisen tunteita sain eilen kaupassa käydessä. Lasku oli 22,75e ja multa löytyi tasaraha! Häh? Miksi mä siitä iloitsen? No koska yleensä mulla ei ole lompakon kolikkotaskussa muuta kuin pari 10 ja 5 senttistä, kun niitä ei pelikone hyväksy. Tästä tunteesta mainitsin jopa miehelle, vaik

Eilen oli odotettavissa vaikein päivä pelaamattomuudessa tähän mennessä. Oon niin tottunut, että ennen tai jälkeen harrastuksen mä menen matkalla sijaitsevaan pelipaikkaan. Mulla on koti-harrastus-matkalla kaksi pelipaikkaa, aion jatkossa vaihtaa reittiä jos tarve vaatii, mutta toivon sään kääntyvän parempaan ensin, ettei tarvitse loskassa rämpiä. Osa 1 Kävelin pelipaikan ohi, mietin matkalla tauotta ”Et mene sinne” ”Mut mitä jos vaan kymppi” ”Ei! Et mee nyt” ”Sulla on kohta viikko takana, ja mitä sä sinne blogiinkin sitten kirjotat”  Kerrankin olin ajoissa harrastuksessa ja hyvällä tuulella kun en ollut just menettänyt rahaa. Osa 2 Matkalla kotiin saman pelipaikan ohi vähän sinne vilkuillen mutta ihan ok. Osa 3 Pahin vaihe oli lähempänä kotia, pienempi ja vielä tutumpi pelipaikka. Täällä oon viettänyt tuntikausia. Ajatus hiipi jo kaukana mieleen, ”Jos mä ihan vaan kympin tai kaks” On ihan sairasta miten musta OIKEESTI tuntuu kuin joku magneetti vetäis mua siinä ovensuull

Raha on vallannut mun ajatukset. Tavallaan saan turvaa ja motivaatiota, kun lasken paljon velkaa on, paljonko sitä pystyisin maksamaan, paljonko olen jo säästänyt kun oon ollut kohta 5päivää pelaamatta, avaisinko säästötilin? Tai ehkä ASP-tilin? Mikä on se puskuri mistä kaikki puhuu? Kannattaisiko mun ajatella sijoittamista? Asia pyörii nyt mielessä kokoajan ja mietin että tuliko tää nyt sitten tilalle kun koitan hillitä pelihimoa? Tulee olo että koska nyt en pelaa niin voisin tehdä sitä ja tätä ja yhtäkkiä maksaa velat ennätysajassa ja säästää siinä sivussa kaikki maailman puskurit ja asuntorahat. Näättekö te tässä samaa kaavaa kuin mä ? Peliriippuvaisen ihmisen ajatusmaailma on tässäkin ihan selkeästi läsnä. Kaikki mulle heti nyt! En ole  ennen ajatellut säästämistä sen enempää, en ole edes haaveillut omasta asunnosta :D Teenkö tässä säästämisestä itelleni uutta ”peliä” ? Onko se hyvä vai huono asia? Toivoisin teiltä omia ajatuksia ja kokemuksia! Onko mitään järkeä

Noniin, täältä pesee suoraa puhetta ja raakoja lukuja siitä, mikä tilanne on todellisuudessa tällä hetkellä. Ulosotossa: Intrum Oy Jälkiperintä                    1 136,27 OK Perintä Oy                                   817,13 OPR Finance Oy                             1 299,29 WestStar Oy                                    3 272,03 Gothia Oy                                        1 974,78 Intrum Debt Finance AG                    775,26 OK Perintä Oy                                  1 434,71 OK Perintä Oy                                  3 361,77 OK Perintä Oy                                     152,23 EGE Finance Oy                                  506,82 GF Money Consumer Finance Oy    1 283,24 Lowell Suomi Oy                                 269,80 Yhteensä                                         16 283,33 Luottokortit Mastercard                                        1 999,96 Tuohi                                                    984,64

Kun olin nuorempi, olin päättänyt että minusta tulee äiti 20-25-vuotiaana. Tiedän että 25-vuotiaskin on vielä nuori mutta jostain syystä mun päässä huutaa ääni joka sanoo että oon epäonnistunut ja musta tulee vanha äiti. Tapasin mun miehen kun olin 19. Mies on muutaman vuoden vanhempi kuin minä ja hänellä on yksi lapsi edellisestä suhteesta. Heti kun me tavattiin, kävi vahinko ja mä olin raskaana. Mies oli valmis pitämään lapsen. Kuitenkin elämä oli siinä vaiheessa niin epävakaalla pohjalla ja oltiin tunnettu vasta kuukausi, että päätin tehdä abortin. Abortti huojutti meidän suhdetta hetken, mutta selvittiin onneksi. Aborttia en ole katunut. Uskon että meidän parisuhde ei olisi kestänyt perheen perustamista vielä silloin, enkä tiedä miten hyvissä väleissä oltaisiin pystytty lapsen asiat hoitamaan. Joskus silti mietin, olisiko peliongelmani ilmaantunut jos olisin pitänyt lapsen? Olisinko velaton tällä hetkellä? Mutta mielummin taistelen asian kanssa nyt kun olen vastuussa ainoastaa

Kaksi päivää pelaamatta.  Ajatus on käynyt kyllä mielessä molempina päivinä, mutta onneksi on ollut tarpeeksi muuta puuhaa niin ei ole tullut tilaisuuksia pelata.  Nyt oon päättänyt yrittää lopettaa pelaamisen kokonaan. Mitä enemmän luen asiasta ja mietin sitä, sitä enemmän ajatus kääntyy siihen et se on paras vaihtoehto. Nyt vaan toivotaan että tahdonvoima riittäisi. Löysin tänään raipe - rahapelipäiväkirja palvelun, merkkasin sinne nämä kaksi pelaamatonta päivää, sekä viimeisimmän pelipäivän. Pidemmälle en edes muistaisi. Uskon että mun pää blockaa kaikki edellispäivän häviöt jotta voin perustella itselleni pelaavani taas vaan sen kakskymppiä.  Ensimmäinen konkreettinen muutos on, että mun täytyy vaihtaa vähän työmatkaa. Ihan minimaalisen pienellä muutoksella säästyn pelaamon ohi kävelyltä, liian usein oon kävellyt siitä ovesta vaikka oon jo kaukana päättänyt etten  todellakaan  mene. Tiedän myös että noihin pelipaikkoihin voi pyytää pelikieltoa mutta mä koen sen tosi pelott

Moikka sä! Aion kertoa täällä tosi avoimesti ja rehellisesti siitä miten mulla menee ja mitä elämässä tapahtuu. Sen johdosta oon päättänyt pysyä anonyymina. Jotta kaikelta ei putois pohja niin haluun kuitenkin kertoa, että olen noin 25-vuotias  nainen? tyttö? nuori nainen?  Noh, nais-ihminen kuitenkin. Kolme vuotta sitten mulla oli kiva koti, mies, pari lemmikkiä, ihania ystäviä, pari tonnia luottokorttivelkaa ja kaikki hallinnassa. Sit kuitenkin jotain tapahtu. En edes muista mistä kaikki on varsinaisesti alkanut, mutta yhtäkkiä vuoden 2017 lopussa mulla oli 22 000 euroa velkaa matkalla ulosottoon, eikä mikään enää ollut hallinnassa. Luojan kiitos mies, ystävät, koti ja lemmikit on pysyneet, mutta oon joutunut miettimään itteäni ihan uusiksi. Kaikki jotka on kuullut mun veloista, ihmettelee "Miten  sulle  on voinut käydä näin?" Mähän olin aina se järkevä ja tunnollinen. Aina paasaamassa muiden rahankäytöstä ja tietoinen muutamien kaverien ongelmista velkakierteessä ja p