Penni kerrallaan perhettä kohti

Mä en muista enään miten elin ennen kuin ulosotto tai mun peliriippuvuus alkoi. Olihan mulla tossa välissä puoli vuotta niin että ulosottoa ei mennyt ja palkka tuli kokonaan itselle. Silti koin olevani rahaton kokoajan. Tästä velkojen seuraamisesta ja päiväbudjettien laskemisesta on tullut enemmän tai vähemmän riippuvuus. Koen huonoa omaatuntoa siitä että käytän luottokortteja ja mietin ihan kokoajan kaikesta ettei siihen ole varaa. Käytän rahojani turhuuksiin ja uskottelen itseni siihen, ettei mihinkään ole varaa, koska oon kokoajan ihan peeaa. Jouduimme luopumaan rakkaasta lemmikistä viime kuussa ja lääkärimaksut olivat n.700e, käytin matkasäästöt ja nostin masterilta 80euroa, nyt tunnen oloni surkeaksi kun velkatilanteessa tulee taas näkymään luottokortin käyttö eikä säästöjä enää ole. Vaikka raha on todellakin mennyt tärkeään tarkoitukseen. Siitä vähästä rahasta mitä saan, kolmasosa menee ulosottoon. Sitten maksan luottokortteja n. 100e, maksusopimuksia yli 150e ja päälle kuuka...

Riippuvuuksia on loppumaton määrä erilaisia. Oon huomannut että pystyn samaistumaan moniin asioihin ja tunteisiin lukiessani ihmisten tarinoita, vaikka itse riippuvuuden kohde olisi eri kuin itsellä. Tänään luin iltalehden uutista ” Äiti ei enää ota .” Jutun lopussa tältä äidiltä kysytään;  Onko raitistuneella tarve hyvittää jotenkin mennyttä?  Elina Vaittinen-Kulmala vastaa: ” Paras tapa hyvittää on valita raitis päivä ja pitää huolta itsestään kokonaisvaltaisesti .  Raittius tuo vapauden elää omannäköistä elämää .” Luettuani jutun loppuun, tajusin että syytän oman pääni sisällä itseäni mun tilanteesta aika ankarastikin, enkä oo ehkä aiemmin edes tajunnut sitä. Koin tosi vahvan tunteen että se kenelle mä haluan hyvittää kaiken peliriippuvuudesta aiheutuneen ahdistuksen, ja luottotiedottomuudesta sekä suurista veloista koituneet taloudelliset hankaluudet, olen minä itse. Tajusin että mä ansaitsen anteeksiannon itseltäni. Myös minä ansaitsen vapauden elää omannäköistä...