Penni kerrallaan perhettä kohti

Okei, tiedän että just asetin tavoitepäiväksi ulosoton päättymiselle 15.02.2022. Mutta koska ainut hupi tässä tilanteessa on numeroiden pyörittely ja haaveilu siitä koska tämä päättyy, laskin että olisi mahdollista saada uo päättymään vuoden 2021 loppuun mennessä. Uskomatonta mutta toihan tarkottaa, että se on mahdollista ENSI VUONNA ! 😳 Noin puolitoista vuotta, se kuulostaa jo niin upeelta.  Vauva-haaveen suhteen on mun mielessä jo käynyt että sittenhän voisin käydä jo ensi kesänä ottamassa kierukan pois. Meillähän ei ole ollut tavoitteena saada etukäteen säästöön puskuria tai muuta sellaista, tavoite on ollut vaan päästä tilanteeseen jossa tulot ovat 100% käytettävissä, tällä hetkellä n. 40% menee velkoihin. Haluan vaan että velka ei jää roikkumaan kun äitiysloma toivottavasti joskus alkaa. Blogin tilannetta oon myös miettinyt. Valitettavasti uskon että vaihdan osoitetta sitten kun lapsi-asiat on ajankohtaisia. Täällä aion ehdottomasti käydä velkajutut loppuun ja kuk...

Aloin tänään miettimään miten siistiä on että kaikilla on ihan erilaiset ja omanlaiset perhetilanteet. Mun läheisimpien ystävien perhetilanteet on tällaisia: 1. Iso uusioperhe. Yhteensä 6 lasta joilla on yhteen laskettuna kolme isää ja kaksi äitiä. Tähän perheeseen kuuluu kuitenkin ihan tyypillisesti yksi molempia. 2. Yhden lapsen, yhden kissan ja yhden koiran avoperhe. Avolla tarkoitan tässä nyt sitä että eivät ole naimisissa. Isä opiskelee eri paikkakunnalla ja käy kotona kun pystyy. 3. Kaksi lasta ja äiti. Isä ei kuvioissa mukana ollenkaan. 4. Avopari ja ”viikonloppulapsi” + kaksi kissaa. Lapsi siis toisen puoliskon edellisestä suhteesta ja on paikalla joka toinen viikonloppu. Aika erilaisia perheitä ja erilaisia tilanteita mutta kaikki noista on mun parhaita ystäviä ja suurin osa myös keskenään ystäviä.  Ihanaa loppuviikkoa <3

Saatoit huomata haasteen ostoksista että ostin tänään raskaustestin. Tein sen enkä ole raskaana. Ei olla myöskään yritetty ja mulla on hormonikierukka eli todennäköisyyskin on pieni. Teen raskaustestejä pari kertaa vuodessa jos olo on jotenkin erikoinen. Tänään tuli semmonen olo. Nukuin 12tunnin yöunet, jonka jälkeen jaksoin olla hereillä noin 1,5h, ennen parin tunnin ”päiväunia”. Tän lisäksi mun rinnat on olleet arat jo lähes viikon. Vaikka meillä on ehkäisynä suht varma hormonikierukka, en voi olla varmistamatta asiaa. Osansa tässä on varmasti sillä, että salaa toivon olevani raskaana. Jos tulisin raskaaksi kierukasta huolimatta, saisin itseltäni vapaakortin unelmaani - ei tarvitsisikaan odottaa että velat on maksettu. Hormonikierukka on laitettu mulle huhtikuussa 2015, eli sen alkuperäinen käyttöikä 5vuotta tulee parin kuukauden päästä täyteen. Kuitenkin nykytietojen mukaan käyttöikää on voitu pidentää seitsemään vuoteen. Pitää soittaa lääkäriin ja kysyä mitä suosittelevat. Pi...

Pakko jatkaa vielä eilisestä aiheesta. Kirjoitin eilisen postauksen suoriltaan sitä miettimättä ja sensuroimatta. Nyt kun on saanut hyvät yöunet ja tänään on pitkään odotettu vapaapäivä, on mielikin paljon rauhallisempi.  Ulosottovelallisen raharimpuilua  -blogia pitävä Velkanainen kommentoi eilen samaistuvansa mun fiiliksiin ja mä jatkoin vastauksessa avautumista eilisestä tunnemyrskystä. Jaan nyt tähän nämä kommentit ja jatkan alle. Velkanainen kommentoi: Mulla on ihan samat fiilikset ku kaks hyvää kaveria ilmoitti saavansa helmi-maaliskuussa vauvan. Olen toki iloinen mut silti surettaa ja ryven itsesäälissä kun en ole antanut itselleni lupaa saada vauvaa ennen kuin velat on hoidettu. Eikä tilannetta helpota 13v yhdessä olo ja anopin jatkuvat vihjailut.. Minä vastasin: Siis tää on ihan hirveää, meilläkin mun äiti ja isä kun tietävät että lapset ollut aina mun haave ni odottavat ja vihjailevat kyllä. Välillä myös mietin että mitä jos mun vanhemmille sattuisi jo...

Olen ilmeisesti nyt siinä kuuluisassa iässä, että kaikki mun ympärillä perustaa perheitä. Viimeisen kahden viikon aikana kolme tuttuani ovat kertoneet raskaus-uutisia ja yksi on mennyt naimisiin. Haluaisin olla onnellinen muiden puolesta mutta samalla mun kehossa menee kylmät väreet ja silmiin nousee kyyneleet. Taas raskaana, enkä vieläkään minä. Eihän me edes yritetä vielä!? Ja vielä mun omasta päätöksestä. Mun ajatukset ja tunteet heittelee joka suuntaan. En osaa järjestellä näitä järkevästi joten kirjotan nyt vaan satunnaisessa järjestyksessä mitä mun mielessä pyörii. Mun piti olla se joka nuorena jo hankkii lapsia ja kaikki yllättyy kun kerron olevani raskaana. Nyt kaikki hankkii lapsia ja mun raskaudessa ei tuu olemaan mitään erikoista. On jopa outoa ettei me olla jo vanhempia kun ollaan jo yli viisi vuotta oltu yhdessä. Oon epäonnistunut ja meidän parisuhde on epäonnistunut kun kaikki muut on jo hoitaneet homman. Pitäiskö vaan alottaa yrittäminen? Ehkä se on se mitä mä oike...