Elämä tuntuu vaikealta ja ahdistavalta


Tunnen oloni surulliseksi ja sekavaksi. Olen ollut 8 vuotta samassa paikassa töissä, nyt tämä paikka menee remonttiin ja minulla on työpaikan vaihto edessä. Kaikki mahdollisuudet paluulle on olemassa, mutta tunnen että nyt olis mun aika vaihtaa suuntaa ja olenkin hakenut erilaisia paikkoja. Kun sain tietää (jo kuukausia sitten) tästä, olin hyvillä mielin, ei mitään ongelmaa. Kiva lähteä etsimään uusia haasteita. Nyt kuitenkin koen ahdistusta, työhaastattelut on jännittäviä ja yhdessä paikassa oli videohaastattelu. Hakemus jäi kesken, koska ajatus itsensä videoimisesta oli outo.

Samaan aikaan pelkään rahatilanteemme puolesta ja ahdistun, kun ajattelen, ettei ulosottovelka luultavasti lyhene seuraavina kuukausina lähes ollenkaan.

Myös parisuhde on kärsinyt. Ei olla koskaan oltu tappelevaa tyyppiä, mutta lähiaikoina ollaan saatu kaksi isoa riitaa jo aikaan. En tiedä onko se seurausta mun ahdistuneisuudesta vai ihan oma ongelmansa.

Peli poikki-ohjelma ei ole tuntunut enää hyvältä vaikka en ole siinä paljon edennytkään. Tuntuu että terapeutti ei oikein ymmärtänyt mua ja nyt lomalla en ole edes pelannut tai kaivannut pelaamista ollenkaan. Sekin ahdistaa, mietin pitäisikö mun lopettaa ohjelma vai luovutanko liian aikaisin.

On ollut vaikea kirjottaa tänne, koska kun alan miettimään mitä kirjotan, ajatuksiin alkaa tulvia nämä kaikki asiat ja niiden ajatusten järjestäminen tuntuu mahdottomalta. Ehkä en edes haluaisi ajatella niitä. Toisaalta taas tänne kirjoittaessa usein saa jäsenneltyä asioita ja tämä menee kyllä ihan loistavasta itse-terapiasta.

Myös mun paino on noussut ihan ennätysnopeutta viimeaikoina. Se saa mut tuntemaan oloni huonoksi ja epämukavaksi myös fyysisesti. Tuntuu että kaipaisin liikuntaa mutta kynnys lähteä edes kävelylle tuntuu suurelta. 

Kaiken kaikkiaan en tunne oloani hyväksi ja onnelliseksi. Tänään olen vain maannut sotkuisessa kodissamme, aivan uupuneena. En jaksanut edes kauppaan ja nukuin varmaan puolet päivästä. Ei tämä ainakaan helpota oloani. Huomenna olen suunnitellut siivoavani ja haluaisin käydä kävelyllä mutten tiedä menenkö kuitenkaan.

<3

Kommentit

  1. Tsemppiä! Hetki kerrallaan, itsekin huomaan että kesän lopuilla alkaa ahdistus/lamaannus lisääntyä valon määrän vähentyessä samaa tahtia. Pienet hetket itsensä hemmottelulle auttavat mua. Esim kasvonaamio saunassa, omien kynsien lakkaus, hiusten laittaminen nätiksi. Tai esim hyvää kirjaa lukea hetki, mitä vaan mistä nauttii. Ja muista olla itselle armollinen ja jos väsyttää/ei jaksa niin ei se haittaa, saa levätä. Siivota ehtii myöhemminkin. <3

    VastaaPoista
  2. Hurjasti tsemppiä sulle varsinkin parisuhteeseen! Luin kaikki sun tekstit yhdeltä istumalta ja ainakin näin mun silmiin teidän parisuhde vaikuttais siltä, että sen eteen kannattaa taistella. Älä lopeta ohjelmaa vielä, ettei pääse sattumaan lipsahduksia, vedä vaikka raivolla loppuun asti :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkatilanne 09/22

Näkyikö lomarahat ulosoton lyhennyksissä?

Huijari